Tuoreen homokohun innoittamana Facebookiin ilmaantui sivu, jonka nimessä todetaan uljaasti, että "homokielteisyys ei kuulu kirkkooni". Itse pystyn yhtymään tähän, joskaan en tiedä, väittääkö lopulta kukaan, että kirkolla olisi jotain homoseksuaaleja sinänsä vastaan. Provosoivasti voisin väittää, että kirkkokielteisyys ei kuulu homouteeni.

Kiistaa on aiheuttanut kirkon kielteinen kanta samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen. Asiaa voi lähestyä ainakin tasa-arvon ja teologian näkökulmasta. Uskon kumminkin, että moni lähestyy asiaa puhtaasti tunnepohjalta. Tähän viittaisi se, että yksi TV-ohjelma sai suuren eroaallon kirkosta aikaiseksi. Kenelle kirkon, tai puoluejohtaja Räsäsen, kanta samaa sukupuolta olevien parien siunaamiseen tuli uutisena? Tuskin kenellekään. Joskin pitää muistaa, että suomalaisten evankelis-luterilaisilla papeilla on näkemyseroja tässä(kin) asiassa.

Jotkut näkevät, että kirkko on epätasa-arvoinen jättäessään siunaamatta samaa sukupuolta olevat parit. Käsittäkseni tämä tulkinta löytyy helposti niiltä, jotka omaavat arvoliberaalin, puna-vihreän poliittisen näkökannan. Kirkon näkökulmasta kysymyksellä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa; kysymys on teologinen. Kirkon oppi pohjautuu Raamattuun, ja jos Raamattu ei tunne samaa sukupuolta olevia pareja, niin se ei sitten niitä tunne. Ei se ole sen monimutkaisempi kysymys kirkon näkökulmasta.

Itse olen pyrkinyt välttämään ottamista kantaa kirkon siunaamisiin. Tämä siksi, että pidän niitä puhtaasti uskonnollisina kysymyksinä, enkä koe olevani oikea henkilö tulkitsemaan tällaisessa kysymyksessä Raamattua. Tyydyn kirkon kantaan, jään Herran haltuun tässä(kin) asiassa. Jos tulisin valituksi edustajaksi kirkolliskokoukseen, joutuisin opiskelemaan aiheesta paljon lisää, ennen kuin uskaltaisin ottaa jonkun tietyn kannan.

Olisin voinut lyödä vaikka äitini vetoa siitä, että kun Katainen toisti puoluevaltuustossa 23.10.2010 pitämässään arvopuheessa puoluekokouspäätöksen avioliittolaista "Kokoomus kannattaa mutta antaa edustajille vapaat kädet", pilkotaan se mediassa muotoon "Kokoomus kannattaa, mutta Katainen antaa edustajille vapaat kädet."

Ovatko toimittajat laiskoja (eivät tutustu taustoihin) vai tyhmiä (eivät ymmärrä lukemaansa ja kuulemaansa) vai molempia? Vai vääristelevätkö he asioita ihan vain vittuillessaan?

Esimerkiksi Kirsi Hölttä kirjoittaa Satakunnan Kansassa 24.10. näin:

"-- Kokoomuksen johtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, yritti osaltaan lauantaina etäännyttää kokoomusta puoluetta hämmentävästä asiasta.

Hän määritteli, että kesäkuisen puoluekokouspäätöksen viesti on, että sukupuolineutraali avioliitto kuuluu ihmisen omien elämänvalintojen piiriin. Lain edessä näiden valintojen pitäisi olla samanarvoisia. Kataisen näkemyksen mukaan tämä tarkoittaisi muun muassa täyden adoptio-oikeuden antamista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville.

Kataisen mielestä kysymys avioliitosta on kuitenkin niin vahvasti eettinen, että puolueen kansanedustajat saavat äänestää siitä omantunnon mukaan, jos asia eduskuntaan tulee. Henkilökohtaisesti Katainen sallisi avioliiton homopareillekin. --"

Omantunnon kysymys ei ole Kataisen mielipide, kuten Hölttä antaa ymmärtää, vaan puoluekokouksen päätös.

Puoluekokouksen päätös sukupuolineutraalista avioliitosta:

”-- Kahden ihmisen välisen liiton eli avioliiton solmimisen perusteet tulisi olla aviopuolisoiden päätettävissä olevia kysymyksiä, eikä valtiolla tulisi olla tarvetta puuttua siihen, mitä sukupuolta tai suuntausta avioliiton solmijat edustavat. Sukupuolen ei siis pitäisi muodostaa estettä avioliitolle tai siviilivihkimiselle.

On kuitenkin syytä huomioida, että puoluehallitus ei tällä kannallaan halua puuttua kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiin asioihin kirkollista toimitusta koskien ja että kyse on ns. omantunnon asiasta mahdollisessa eduskuntakäsittelyssä. --"

Jokaisella kokoomusedustajalla on siis täysi vapaus tehdä oma valintansa. Katainen toi puheessaan aivan selvästi esille sen, että hän kannattaa täyttä tasa-arvoa lain edessä. Se on hänen henkilökohtainen ratkaisunsa puoluekokouspäätöksen omantunnon kysymykseen, ja sen kertomalla puolueen puheenjohtaja Katainen otti rivakan otteen puoluekokouksen löyhästä päätöksestä ja näyttää rohkeasti muille kokoomusedustajille tietä. Se jos mikä osoittaa esimerkillistä johtajuutta.

Kataisen puhe:

Aiheeseen liittyvät linkit

• Puoluekokoussivut: http://www.kokoomus.fi/puoluekokous/
• Suora linkki puoluekokouspäätöksiin (PDF, 2 M): http://www.kokoomus.fi/@Bin/3005221/puoluekokousaloitteet-2010.pdf (päätös sukupuolineutraalista avioliittolaista sivulla 66)

Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi kirjoitti avioliittolakiasioista Nykypäivässä 10.9.2010. Kuten Sasi itsekin toteaa, keskustelua tarvitaan.

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. On selvää, että Sasin viittaamat kansainväliset parisuhdepykälät ovat jälkeenjääneitä suomalaisesta lainsäädännöstä koskien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaista asemaa, eikä niistä tosiasiallisesti ole suuntaviitoiksi kansallisessa lainsäädännössämme. Esimerkiksi YK:ssa keskustellaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolon tunnustamisesta vielä tänäkin päivänä.

Kirjoituksensa alussa Sasi viittaa YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Niissä todetaan, että miehillä ja naisilla on oikeus sopia avioliitto. Hieman myöhemmin hän toteaa, ”Vaikka kansainväliset ihmisoikeussopimukset antavat oikeuden avioliittoon naiselle ja miehelle, niitä tuskin voidaan tulkinta niin, että ne ehdottomasti estäisivät muunkinlaiset avioliittotyypit.”

Sasi viittaa perustuslakiin ja sen jälkeen perustuslakivaliokunnan lausuntoon parisuhdelaista. Siinä todetaan, että avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvänä ratkaisuna. Perustuslakivaliokunnan argumentti on siinä mielessä huono, että samalla tavalla voitaisiin perustella rotusyrjintäkin. Myös arvoilmapiiri on selvästi muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sateenkaariperheitä on olemassa, halusi tai ei. Pidän tärkeänä, ettei niitä syrjitä luontaisten orientaatioidensa vuoksi. Viittaus maistraattien resurssipulaan ei ole pätevä. Asia on järjestettävissä lisäresurssein, ja peritäänhän avioitumisesta maistraatissa nytkin maksua.

Sasi toteaa, että adoptiokysymys onkin sitten vaikeampi. Totta, mutta yhdelläkään avioparilla ei nytkään ole subjektiivista oikeutta ulkoiseen adoptioon. Laki lapseksiottamisesta turvaa lapsen edun, kuten kuuluukin turvata. Toisaalta valtiot esittävät erinäisiä kriteerejä perheille, joihin ko. valtion kansalaisia adoptoidaan. Esimerkiksi kaikista valtioista ei voi adoptoida lapsia samaa sukupuolta oleville pareille.

Vaikka parisuhdelakia muutettaisiin Sasin ehdotuksen mukaisesti, ei poistuisi lain suurin epäkohta: ns. rakenteellinen syrjintä, seksuaalisen ja sukupuolisen suuntautumisen nouseminen esille tarpeettomissa tilanteissa, kuten työhönottotilaisuudessa. Tätä ongelmaa ei ole, jos parisuhdelaki ja avioliittolaki yhdistetään yhdeksi avioliittolaiksi puoluekokouksessa hyväksyttyjen aloitteiden mukaisesti.

Hannu Heikkinen
Puheenjohtaja
Kansallinen sateenkaariryhmä - Kasary ry

Tunteet sukupuolineutraalin avioliittolakikeskustelun puitteissa ovat pinnassa puolin ja toisin. Myös Kasary ottin keskusteluun kantaa. Olen kuitenkin huomannut, että kaikki osapuolet ovat yksimielisiä lakimuutosesityksen olennaisimmista sisällöistä: eriarvoisuustekijöiden poistamisesta. Epäkohtia on mielestäni ainakin kolme

1. Samaa sukupuolta olevien liitossa on suppeampi adoptio-oikeus.
2. Useissa virallisissa yhteyksissä ja työnhakutilanteissa joutuu tilanteeseen, jossa on kaavaketta täyttäessään kerrottava, onko avioliitossa vai rekisteröidyssä parisuhteessa.
3. Samaa sukupuolta olevilla ei ole liiton myötä oikeutta yhteiseen sukunimeen samoin kuin eri sukupuolta olevilla.

Useat tahot puoluekantaan katsomatta pitävät tiukasti kiinni avioliitto-termistä - joskus jopa fanaattisesti. Yhtälailla monet lakimuutoksen puolestapuhujat vaativat kynsin hampain termin täyspainoista neutraloimista koskemaan kaikkia kahden ihmisen välisiä rakkausliittoja. Minun on vähän hankala ymmärtää, miksi termin käyttö on noussut keskustelussa yli itse asian.

En ota kantaa siihen, mikä termi tai termistö olisi paras. Toivon vain kaikkien osapuolten näkevän metsän puilta. Äkämölö pelkän termin ympärillä ei ole keino epäkohtien poistamiseen kaikkien tahojen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Kansallinen sateenkaariryhmä Kasary pitää paheksuttavana sitä, että Ben Zyskowicz, Leena Toivakka ja Pekka Ravi ovat alkaneet käydä jo nyt hallitusneuvotteluja avioliittolain osalta. Ravi puhui jo vaalien jälkeisen eduskuntaryhmän puolesta, minkä voi tulkita olleen tarpeetonta ennakointia.

"Erityisen harmilliseksi tämän keskustelun tekee se, että puolueen puheenjohtaja Katainen ilmoitti koko kansalle Kokoomuksen kannattavan ns. sukupuolineutraalia avioliittolakia SuomiAreena –tapahtumassa", Kasaryn puheenjohtaja Hannu Heikkinen totesi.

"On ikävää, että puoluekokouksen selviä linjauksia ylenkatsotaan", harmittelee varapuheenjohtaja Jussi Lehtola. "Vaikka puoluekokouksen päätökset eivät suoranaisesti sido kansanedustajia, on selvää mitä puolue heiltä edellyttää."

"Äänestys puoluekokouksessa sukupuolineutraalista avioliittolaista osoitti Kokoomuksen jakautuvan kahtia tässä asiassa, mutta se ei saa tarkoittaa ylimielistä keskustelua aiheesta", Hannu Heikkinen jatkoi.

Usein hyväksytyilläkin puoluekokousaloitteilla on tapana painua lyhyessä ajassa johonkin vähemmän tärkeään mappiin puolueesta riippumatta. Nyt tähän kaavaan on tullut poikkeus; seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista on mediassa puhuttu paljon. Viimeisimmät uutiset spekuloivat jo kirkollisveron laskulla ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän nuivalla suhtautumisella ns. sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.

Keskustelu on saanut vauhtia Helsinki Pride-tapahtumaan tehdystä kaasuiskusta. Stubb ja Halonen tuomitsivat iskun, Päivi Räsänen epäili sen olevan kansan vastareaktio ”eliitin” arvoliberalismille ja KD:n Asmo Maanselän viesti lienee se, että em. vähemmistöt ”kerjäsivät verta nenästään” irstaudellaan. Hanna-Leena Hemming, jonka puoluekanta jääköön mainitsematta, ihmetteli, miksi näistä asioista ylipäätänsä keskustellaan niin paljon, kun valtakunnassa on alati kaikenmoisia mielenilmauksia muutenkin.

Parahin Hanna-Leena, keskustelun taso johtuu osaltaan siitä, että kaasuisku kohdistui ihmisiin. Se oli isku ihmisarvoa vastaan, ja oikeutusta olla oma itsensä. Niin tuomittavia kuin iskut Kokoomuksen puoluekokoukseen olivatkin, ei näitä kahta tapausta voi oikein vertailla keskenään; GP:n isku puoluekokouksessa oli isku Kokoomuksen politiikkaa vastaan, ei yhtäkään ihmistä vastaan. Oikea tapa keskustella avioliittolaista ei ole kaasuttaa viattomia ihmisiä.

Keskustelun yhteydessä on mainittu mahdollisuus, että ev. lut. kirkko (ja käytännössä kaikki muutkin vihkioikeuden omaavat kirkkokunnat) luopuisi vihkioikeudesta. Itse piispa Huovinen on sanonut, että asiaa joudutaan selvittämään. Tämä saattaisi olla tervetullut muutos kirkon tehtäviin; se voisi paremmin keskittyä kirkkotoimintaan ja jättää juridiikan valtiolle.

Keskisuomalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessa kerrot Pride-paraatin olevan provokaatio perinteisiä arvoja vastaan. Itse olen ajatellut Pride-tapahtuman puhuvan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta, enkä koe sitä hyökkäykseksi ketään, tai mitään, vastaan; tämä ei ole nollasummapeliä. Mieleeni tulee Neuvostoliitto, jossa oikeutta vaativia ihmisiä tuomittiin neuvostovastaisesta agitaatiosta.

Henkilökohtaisista syistä jouduin jäämään pois Helsinki Pride-tapahtumasta, mutta ainakaan minun edustamani yhdistys – tai puolue – ei rienannut siellä ketään. Päinvastoin: siellä oltiin kaikkien puolesta. Oletko itse ollut Pride-tapahtumissa, koska tiedät kertoa näistä rienauksista?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen rinnastaminen maahanmuuttajiin ontuu. Pitäisikö vastaavasti vasenkätiset rinnastaa esimerkiksi savolaisiin? Tulkitsen niin, että mielestäsi em. vähemmistöt eivät ole sopeutuneet yhteiskunnan arvoihin. En tiedä, mihin yhteiskunnan arvoihin viittaat, mutta maallinen laki on yksi kokoelma arvoja. Unohditko, että homoseksuaalisuus ei ole ollut kriminalisoitu Suomessa enää vuosikymmeniin?

Puoluekannastasi päätellen saatat viitata myös kristillisiin arvoihin. Tältä osin Suomi on hyvin luterilainen valtio; noin 80 % suomalaisista kuuluu johonkin evankelis-luterilaiseen seurakuntaan. Hiippakuntia kaitsevat piispat totesivat kirjassaan ”Kasvamaan yhdessä” jo 1980-luvulla – pian homoseksuaalisuuden sairausluokituksen poistuttua – homoseksuaalien olevan ihmisiä siinä missä kaikki muutkin omine iloineen ja suruineen. Siis oikeutettuja armoon.

Annat ymmärtää, että seksuaali-, tai sukupuolivähemmistöön kuuluva on tehnyt arvovalinnan kuulumalla vähemmistöön. Ehkä et tiennyt, että yksittäinen ihminen ei voi itse valita kuulumistaan, tai kuulumattomuuttaan, HLBTI-ryhmään? Em. ryhmä on hyvin heterogeeninen, ja jokainen meistä on yksilö omine arvoineen ja ajatuksineen.

Pyytämällä oikeutta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille en pyydä oikeuksien karsintaa näihin ryhmiin kuulumattomilta. Hartaana luterilaisena en halua tuhota perinteistä avioliittoa, uskonnonopetusta, suvivirttä, joululauluja, enkä mitään muutakaan, mikä on ihmisille pyhää. Näkökannallani ei kumminkaan ole mitään tekemistä seksuaalisen tai sukupuolisen suuntautumiseni kanssa.

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/pride-paraati-on-my%C3%B6s-provokaatio/579061

Mielipidekirjoitus, julkaistu Nykypäivässä 18.6.2010

Kiitos suvaitsevaisuudesta

Haluan kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka myötävaikuttivat ns. sukupuolineutraalin avioliittolakialoitteen hyväksymiseen puoluekokouksessa. Päätös vahvisti Kokoomuksen perinteistä roolia puolueena, joka puolustaa ihmisoikeuksia, vaikka ajassa sille olisi vastustusta.

Oman puolueen suvaitsevainen linjaus antaa valtavasti henkilökohtaista toivoa. Tunne on aivan huikea! Oli todella koskettavaa tuntea Kokoomuksen kentän tunnustus meille tasavertaisuudesta ja halusta antaa yhdenvertaiset oikeudet.

Keskustelu jatkuu kirkon piirissä, ja kunnioitamme kirkon toimintaa vakaumuksensa mukaisesti. Onhan suuri osa meistäkin kirkon jäseniä. Elämme aikaa, jossa monet papit ja piispat kokevat kaikkien rakkausliittojen siunaamisen hyväksyttäväksi.

Hannu Heikkinen
puheenjohtaja
Kansallinen Sateenkaariryhmä Kasary
www.kasary.fi

Kokoomuksen puoluekokouksessa Jyväskylässä menivät aloitteet sukupuolineutraalista avioliittolaista läpi selvin luvuin (292,8 / 162, 17 äänesti tyhjää). Asia uutisoitiin laajalti. Äänestyksen aikana sydän pamppaili ja tuloksen selvitessä meni polvet alta ja tuli ihan itku. Päätös on Kasaryn kannalta erittäin tärkeä; toiminnallamme on puolueen yksiselitteinen tuki takanansa. Kiitän kaikkia myönteiseen päätökseen vaikuttaneita kokoomuslaisia yhdistysten päättäjiä. Tästä on hyvä jatkaa.

Kokoomuksen puoluekokous Jyväskylässä on juuri hyväksynyt suurella äänienemmistöllä sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta olevan kannan. Asiasta oli tehty kokouksella jopa neljä aloitetta. Puoluehallituksen kanta voitti äänestyksessä. Puolueen virallinen kanta on nyt lyöty lukkoon, ja se velvoittaa puolueen johtoa edistämään asiaa.

Nykyhallitus mahdollisti sisäisen adoption rekisteröidyissä parisuhteissa. Seuraavan hallituksen ohjelmassa tulee olemaan täysin sukupuolineutraali avioliittolaki.