Suomessa vallalla olevan luterilaisen teologian mukaan pahoja tekoja ei voi hyvittää rahalla tai fyysisillä teoilla. Tämä ei kumminkaan tarkoita sitä, ettei hyviä tekoja kannattaisi tehdä. Pirkanmaan kokoomuslaisia nuoria on menossa porukalla luovuttamaan verta. Se on hyvä teko, jonka lähtökohtaisesti jokainen lihaa ja verta oleva voi tehdä. Luovuttamaan siitä!

Keskustelimme pienessä piirissä verenluovutuksesta. Eräs henkilö kertoi, ettei hän aio luovuttaa verta ennen kuin SPR hyväksyy kaikkien terveiden ihmisten veren luovutettavaksi. Enää puuttuu se, miten testata luotettavasti terveys; nykyisillä HIV-testeillä se ei ainakaan onnistu. Asia kietoutuu homoseksuaalisuuden ympärille, vaikka niin sen ei pitäisi; homoseksuaalit saavat luovuttaa verta siinä missä kaikki muutkin.

Itse ymmärrän kysymyksen nivoutuvan riskitason ympärille. Mikä on hyväksyttävä riskitaso? Veripalvelu pyörii SPR:n toimesta, joten pidän oikeutettuna heidän itse päättää hyväksyttävästä riskitasosta; he kantavat myös vastuun. Uskon, että SPR:stä löytyy sen verran lääketieteellistä osaamista, ettei meidän politiikan toimijoiden tarvitse neuvoa heitä pohjimmiltaan lääketieteellisissä kysymyksissä.

SPR:n mukaan miestenvälinen seksi muodostaa pysyvän esteen verenluovuttamiselle; se nostaa teoreettista riskiä veren HIV-infektoitumisesta. Palataan kysymykseen hyväksyttävästä riskitasosta. Vakavasta asiasta voisi todeta leikkisästi: ”SPR:n peli, SPR:n säännöt”.