Lähes tarkalleen 8 vuotta sitten Alankomaissa tapahtui poliittinen murha. Homoseksuaali Pim Fortuyn pääsi hengestään 6.5.2002 eläinaktivistin murhattua hänet ampuma-aseella juuri vaalien alla.

Fortuyn oli kiistelty poliitikko, joka profiloitui erityisesti maahanmuuttokysymyksissä. Hän kohdisti kritiikkinsä erityisesti ääri-islamiin ja yleisesti islamilaiseen kulttuuriin, jota hän piti taantumuksellisena ja suorana uhkana seksuaalivähemmistöjen ”saavutetuille oikeuksille”. Erityisesti ääri-islamin parissa on ajatus, jonka mukaan islaminuskoisten ei pidä sopeutua länsimaiseen ”maallistuneeseen” yhteiskuntaan, vaan pitää tiukasti kiinni islamilaisesta kulttuurista.

Fortuyn pahin pelko oli, että islaminen sharia-laki tulisi voimaan Hollannissa. Se tarkoittaisi sitä, että ihmisiä koskisivat eri lait riippuen omasta uskonnollisesta taustasta. Ajatus tällaisesta on erittäin vieras länsimaisissa demokratioissa. Suomalaisen ei kumminkaan tarvitse kuin hieraista silmiä ja voi huomata, että Lontoossa on jo sharia-tuomioistuimia: http://bit.ly/ckupPu. Vaikka ne käsittelevät lähinnä avioasioita, on kyseessä merkittävä päänavaus.

Suomen Yleisradio uutisoi, että ruotsalaiset muslimit haluavat erillisiä lakeja muslimeille: http://bit.ly/awI9DU. Myös Suomessa on ollut poliittista liikehdintää muslimeilla, joka viittaisi siihen, että Lontoon mallia halutaan levittää myös muualle. Itse en pidä tällaista mitenkään hyväksyttävänä kehityssuuntana.

Pelkään, että homoseksuaalien perusoikeudet eivät toteudu islamilaisissa yhteisöissä, olen siis islamofobinen? Ainakaan nk. islamilaiset valtiot eivät ole rohkaisevia esimerkkejä tässä asiassa. Joku voisi sanoa, että eihän seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet toteudu luterilaistenkaan herätysliikkeiden sisällä, mutta minä sanon teille: luterilaiset herätysliikkeet tyytyvät rukoilemaan esivallan puolesta, eivätkä havittele kilpailevia tuomioistuimia maallisille tuomioistuimille.