Olisin voinut lyödä vaikka äitini vetoa siitä, että kun Katainen toisti puoluevaltuustossa 23.10.2010 pitämässään arvopuheessa puoluekokouspäätöksen avioliittolaista "Kokoomus kannattaa mutta antaa edustajille vapaat kädet", pilkotaan se mediassa muotoon "Kokoomus kannattaa, mutta Katainen antaa edustajille vapaat kädet."

Ovatko toimittajat laiskoja (eivät tutustu taustoihin) vai tyhmiä (eivät ymmärrä lukemaansa ja kuulemaansa) vai molempia? Vai vääristelevätkö he asioita ihan vain vittuillessaan?

Esimerkiksi Kirsi Hölttä kirjoittaa Satakunnan Kansassa 24.10. näin:

"-- Kokoomuksen johtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, yritti osaltaan lauantaina etäännyttää kokoomusta puoluetta hämmentävästä asiasta.

Hän määritteli, että kesäkuisen puoluekokouspäätöksen viesti on, että sukupuolineutraali avioliitto kuuluu ihmisen omien elämänvalintojen piiriin. Lain edessä näiden valintojen pitäisi olla samanarvoisia. Kataisen näkemyksen mukaan tämä tarkoittaisi muun muassa täyden adoptio-oikeuden antamista rekisteröidyssä parisuhteessa eläville.

Kataisen mielestä kysymys avioliitosta on kuitenkin niin vahvasti eettinen, että puolueen kansanedustajat saavat äänestää siitä omantunnon mukaan, jos asia eduskuntaan tulee. Henkilökohtaisesti Katainen sallisi avioliiton homopareillekin. --"

Omantunnon kysymys ei ole Kataisen mielipide, kuten Hölttä antaa ymmärtää, vaan puoluekokouksen päätös.

Puoluekokouksen päätös sukupuolineutraalista avioliitosta:

”-- Kahden ihmisen välisen liiton eli avioliiton solmimisen perusteet tulisi olla aviopuolisoiden päätettävissä olevia kysymyksiä, eikä valtiolla tulisi olla tarvetta puuttua siihen, mitä sukupuolta tai suuntausta avioliiton solmijat edustavat. Sukupuolen ei siis pitäisi muodostaa estettä avioliitolle tai siviilivihkimiselle.

On kuitenkin syytä huomioida, että puoluehallitus ei tällä kannallaan halua puuttua kirkkojen ja uskonnollisten yhdyskuntien sisäisiin asioihin kirkollista toimitusta koskien ja että kyse on ns. omantunnon asiasta mahdollisessa eduskuntakäsittelyssä. --"

Jokaisella kokoomusedustajalla on siis täysi vapaus tehdä oma valintansa. Katainen toi puheessaan aivan selvästi esille sen, että hän kannattaa täyttä tasa-arvoa lain edessä. Se on hänen henkilökohtainen ratkaisunsa puoluekokouspäätöksen omantunnon kysymykseen, ja sen kertomalla puolueen puheenjohtaja Katainen otti rivakan otteen puoluekokouksen löyhästä päätöksestä ja näyttää rohkeasti muille kokoomusedustajille tietä. Se jos mikä osoittaa esimerkillistä johtajuutta.

Kataisen puhe:

Aiheeseen liittyvät linkit

• Puoluekokoussivut: http://www.kokoomus.fi/puoluekokous/
• Suora linkki puoluekokouspäätöksiin (PDF, 2 M): http://www.kokoomus.fi/@Bin/3005221/puoluekokousaloitteet-2010.pdf (päätös sukupuolineutraalista avioliittolaista sivulla 66)

Ylen Homoilta oli mielestäni aika väritön, etenkin kun vertaan sitä vuosien varrella eduskunnassa esitettyihin puheenvuoroihin. Silti se on herättänyt aiempaa voimakkaampia reaktioita puolesta ja vastaan. Päivi Räsäsen mielipiteiden vuoksi suivaantuneet ovat laumoittain eronneet kirkosta ja hänen näkemyksensä kannattajat puolestaan liittyneet Kristillisdemokraatteihin.

Tilanne on surkuhupaisa. Surullista on mielestäni se, että kirkosta lähtevät nyt ne, jotka sinne kuuluisivat jäädä: ne, jotka selvästikin välittävät lähimmäisistään. Huvittavaa puolestaan on se, kuinka Räsänen leijuu joissain kaukaisissa ”olen hyvä ihminen” -sfääreissään puolueensa jäsenhakemuksia, kukkalähetyksiä ja komppausviestejä laskiessaan. Onko hän oikeasti tyytyväinen saavutukseensa?

Taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka ohjelman jälkilöylyjä työpaikalla käydessään päätti liittyä kirkkoon. En liittynyt sen vuoksi, että olisin Räsäsen kanssa samaa mieltä. Päinvastoin! 17 vuoden eron jälkeen liityin takaisin kirkkoon sen vuoksi, että olen Räsäsen kanssa täysin eri mieltä. Uskon, että hän ei yksin edusta kirkon kantaa, enkä yksinkertaisesti suostunut kääntämään hänelle toistakin poskeani.

Ymmärrän erittäin hyvin kirkosta eronneita, vaikkakin ajattelen, ettei se ollut tässä tilanteessa paras ratkaisu. Väkevämpi vaihtoehto olisi ollut nimenomaan jäädä kirkon jäseneksi ja vaikuttaa äänestämällä. Seuraavat kirkollisvaalit kun pidetään muutaman viikon päästä marraskuun puolivälissä, ja listoilla on lukuisia ehdokkaita raikkaine ajatuksineen.

Minun uskoni ei ole sitä, että uskoisin Jumalaan tai tapaisin käydä kirkossa edes juhlapyhinä. Minä uskon ihmisiin kirkon sisällä.

Kokoomuksen kirkollisvaalisivusto: http://www.kuunteleekokirkko.fi

Tunteet sukupuolineutraalin avioliittolakikeskustelun puitteissa ovat pinnassa puolin ja toisin. Myös Kasary ottin keskusteluun kantaa. Olen kuitenkin huomannut, että kaikki osapuolet ovat yksimielisiä lakimuutosesityksen olennaisimmista sisällöistä: eriarvoisuustekijöiden poistamisesta. Epäkohtia on mielestäni ainakin kolme

1. Samaa sukupuolta olevien liitossa on suppeampi adoptio-oikeus.
2. Useissa virallisissa yhteyksissä ja työnhakutilanteissa joutuu tilanteeseen, jossa on kaavaketta täyttäessään kerrottava, onko avioliitossa vai rekisteröidyssä parisuhteessa.
3. Samaa sukupuolta olevilla ei ole liiton myötä oikeutta yhteiseen sukunimeen samoin kuin eri sukupuolta olevilla.

Useat tahot puoluekantaan katsomatta pitävät tiukasti kiinni avioliitto-termistä - joskus jopa fanaattisesti. Yhtälailla monet lakimuutoksen puolestapuhujat vaativat kynsin hampain termin täyspainoista neutraloimista koskemaan kaikkia kahden ihmisen välisiä rakkausliittoja. Minun on vähän hankala ymmärtää, miksi termin käyttö on noussut keskustelussa yli itse asian.

En ota kantaa siihen, mikä termi tai termistö olisi paras. Toivon vain kaikkien osapuolten näkevän metsän puilta. Äkämölö pelkän termin ympärillä ei ole keino epäkohtien poistamiseen kaikkien tahojen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Kokoomuksen puoluekokouksessa Jyväskylässä menivät aloitteet sukupuolineutraalista avioliittolaista läpi selvin luvuin (292,8 / 162, 17 äänesti tyhjää). Asia uutisoitiin laajalti. Äänestyksen aikana sydän pamppaili ja tuloksen selvitessä meni polvet alta ja tuli ihan itku. Päätös on Kasaryn kannalta erittäin tärkeä; toiminnallamme on puolueen yksiselitteinen tuki takanansa. Kiitän kaikkia myönteiseen päätökseen vaikuttaneita kokoomuslaisia yhdistysten päättäjiä. Tästä on hyvä jatkaa.

Olen iloinen Opettaja-lehden moninaisuuskeskustelun aloituksesta sekä siitä, että ilmeiseen ongelmaan ja tabuun on kiinnittänyt huomionsa myös Kokoomuksen koulutuspoliittisen verkoston puheenjohtaja kansanedustaja Timo Heinonen.

Tiina Tikkanen esitti  uudessa Opettaja-lehden artikkelissaan "Avoin vaan ei tyrkky" esiin nousseen termistöongelman: Millä nimellä meitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä olisi kutsuttava, ettei yhteen suuntaan kumartaisi ja toiseen pyllistäisi? Samaa keskustelua olemme keskenämmekin käyneet Kasaryn verkkoyhteisön, Porukan, puolella.

Henkilökohtaisesti minua saa kutsua millä nimellä hyvänsä: homo, hintti, gay - keskustelun yleinen sävy on eksaktia termistöä tärkeämpää, ja tärkeintä itse keskustelu.

Itse en pidä ollenkaan HLBTI-termistä, jossa tuo I-tuli mulle tässä yhteydessä ihan puun takaa. Lyhenteestä ei siis ota homokaan tolkkua. Monimutkaisuudessaan kirjainhirviö on hyvä piilopaikka heitellä provokatiivisia kommentteja. Itse suosin suomenkielistä "seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt" -ilmaisua. Onhan se vähän pitkä kirjoittaa, mutta kertoo rehellisesti ja suoraan mistä on kyse.

Seuraan keskustelua mielenkiinnolla ja toivon, että se jatkuu rakentavassa hengessä eikä tyssää käsittämättömiin kirjainyhdistelmiin ja meidän itsemme nipottamiseen.

Tsemppiä Tiina ja Opettaja-lehden toimitus!

PS. Kasary on itsekin alan termistöä sisältöihinsä viljellessään autuaasti unohtanut I-kirjaimen ja sitä myötä intersukupuoliset ihmiset. Moka on meidän omamme, ja korjaamme sen pikimmiten. Olemme pahoillamme.

Tiina Tikkanen, "Avoin vaan ei tyrkky" - Opettaja-lehti, eLehti:
http://www.opettaja.fi/pls/portal/docs/PAGE/OPETTAJALEHTI_EPAPER_PG/2010_05/143940.htm