Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi kirjoitti avioliittolakiasioista Nykypäivässä 10.9.2010. Kuten Sasi itsekin toteaa, keskustelua tarvitaan.

Suomi on yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. On selvää, että Sasin viittaamat kansainväliset parisuhdepykälät ovat jälkeenjääneitä suomalaisesta lainsäädännöstä koskien seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhdenvertaista asemaa, eikä niistä tosiasiallisesti ole suuntaviitoiksi kansallisessa lainsäädännössämme. Esimerkiksi YK:ssa keskustellaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen olemassaolon tunnustamisesta vielä tänäkin päivänä.

Kirjoituksensa alussa Sasi viittaa YK:n ihmisoikeuksien julistukseen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Niissä todetaan, että miehillä ja naisilla on oikeus sopia avioliitto. Hieman myöhemmin hän toteaa, ”Vaikka kansainväliset ihmisoikeussopimukset antavat oikeuden avioliittoon naiselle ja miehelle, niitä tuskin voidaan tulkinta niin, että ne ehdottomasti estäisivät muunkinlaiset avioliittotyypit.”

Sasi viittaa perustuslakiin ja sen jälkeen perustuslakivaliokunnan lausuntoon parisuhdelaista. Siinä todetaan, että avioliiton asettaminen naisen ja miehen parisuhteena erityisasemaan lainsäädännössä on perusteltua yhteiskunnan tulevaisuuteen ja arvoihin liittyvänä ratkaisuna. Perustuslakivaliokunnan argumentti on siinä mielessä huono, että samalla tavalla voitaisiin perustella rotusyrjintäkin. Myös arvoilmapiiri on selvästi muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Sateenkaariperheitä on olemassa, halusi tai ei. Pidän tärkeänä, ettei niitä syrjitä luontaisten orientaatioidensa vuoksi. Viittaus maistraattien resurssipulaan ei ole pätevä. Asia on järjestettävissä lisäresurssein, ja peritäänhän avioitumisesta maistraatissa nytkin maksua.

Sasi toteaa, että adoptiokysymys onkin sitten vaikeampi. Totta, mutta yhdelläkään avioparilla ei nytkään ole subjektiivista oikeutta ulkoiseen adoptioon. Laki lapseksiottamisesta turvaa lapsen edun, kuten kuuluukin turvata. Toisaalta valtiot esittävät erinäisiä kriteerejä perheille, joihin ko. valtion kansalaisia adoptoidaan. Esimerkiksi kaikista valtioista ei voi adoptoida lapsia samaa sukupuolta oleville pareille.

Vaikka parisuhdelakia muutettaisiin Sasin ehdotuksen mukaisesti, ei poistuisi lain suurin epäkohta: ns. rakenteellinen syrjintä, seksuaalisen ja sukupuolisen suuntautumisen nouseminen esille tarpeettomissa tilanteissa, kuten työhönottotilaisuudessa. Tätä ongelmaa ei ole, jos parisuhdelaki ja avioliittolaki yhdistetään yhdeksi avioliittolaiksi puoluekokouksessa hyväksyttyjen aloitteiden mukaisesti.

Hannu Heikkinen
Puheenjohtaja
Kansallinen sateenkaariryhmä - Kasary ry