Ylen Homoilta oli mielestäni aika väritön, etenkin kun vertaan sitä vuosien varrella eduskunnassa esitettyihin puheenvuoroihin. Silti se on herättänyt aiempaa voimakkaampia reaktioita puolesta ja vastaan. Päivi Räsäsen mielipiteiden vuoksi suivaantuneet ovat laumoittain eronneet kirkosta ja hänen näkemyksensä kannattajat puolestaan liittyneet Kristillisdemokraatteihin.

Tilanne on surkuhupaisa. Surullista on mielestäni se, että kirkosta lähtevät nyt ne, jotka sinne kuuluisivat jäädä: ne, jotka selvästikin välittävät lähimmäisistään. Huvittavaa puolestaan on se, kuinka Räsänen leijuu joissain kaukaisissa ”olen hyvä ihminen” -sfääreissään puolueensa jäsenhakemuksia, kukkalähetyksiä ja komppausviestejä laskiessaan. Onko hän oikeasti tyytyväinen saavutukseensa?

Taidan kuulua siihen vähemmistöön, joka ohjelman jälkilöylyjä työpaikalla käydessään päätti liittyä kirkkoon. En liittynyt sen vuoksi, että olisin Räsäsen kanssa samaa mieltä. Päinvastoin! 17 vuoden eron jälkeen liityin takaisin kirkkoon sen vuoksi, että olen Räsäsen kanssa täysin eri mieltä. Uskon, että hän ei yksin edusta kirkon kantaa, enkä yksinkertaisesti suostunut kääntämään hänelle toistakin poskeani.

Ymmärrän erittäin hyvin kirkosta eronneita, vaikkakin ajattelen, ettei se ollut tässä tilanteessa paras ratkaisu. Väkevämpi vaihtoehto olisi ollut nimenomaan jäädä kirkon jäseneksi ja vaikuttaa äänestämällä. Seuraavat kirkollisvaalit kun pidetään muutaman viikon päästä marraskuun puolivälissä, ja listoilla on lukuisia ehdokkaita raikkaine ajatuksineen.

Minun uskoni ei ole sitä, että uskoisin Jumalaan tai tapaisin käydä kirkossa edes juhlapyhinä. Minä uskon ihmisiin kirkon sisällä.

Kokoomuksen kirkollisvaalisivusto: http://www.kuunteleekokirkko.fi