Usein hyväksytyilläkin puoluekokousaloitteilla on tapana painua lyhyessä ajassa johonkin vähemmän tärkeään mappiin puolueesta riippumatta. Nyt tähän kaavaan on tullut poikkeus; seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista on mediassa puhuttu paljon. Viimeisimmät uutiset spekuloivat jo kirkollisveron laskulla ja Kokoomuksen eduskuntaryhmän nuivalla suhtautumisella ns. sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.

Keskustelu on saanut vauhtia Helsinki Pride-tapahtumaan tehdystä kaasuiskusta. Stubb ja Halonen tuomitsivat iskun, Päivi Räsänen epäili sen olevan kansan vastareaktio ”eliitin” arvoliberalismille ja KD:n Asmo Maanselän viesti lienee se, että em. vähemmistöt ”kerjäsivät verta nenästään” irstaudellaan. Hanna-Leena Hemming, jonka puoluekanta jääköön mainitsematta, ihmetteli, miksi näistä asioista ylipäätänsä keskustellaan niin paljon, kun valtakunnassa on alati kaikenmoisia mielenilmauksia muutenkin.

Parahin Hanna-Leena, keskustelun taso johtuu osaltaan siitä, että kaasuisku kohdistui ihmisiin. Se oli isku ihmisarvoa vastaan, ja oikeutusta olla oma itsensä. Niin tuomittavia kuin iskut Kokoomuksen puoluekokoukseen olivatkin, ei näitä kahta tapausta voi oikein vertailla keskenään; GP:n isku puoluekokouksessa oli isku Kokoomuksen politiikkaa vastaan, ei yhtäkään ihmistä vastaan. Oikea tapa keskustella avioliittolaista ei ole kaasuttaa viattomia ihmisiä.

Keskustelun yhteydessä on mainittu mahdollisuus, että ev. lut. kirkko (ja käytännössä kaikki muutkin vihkioikeuden omaavat kirkkokunnat) luopuisi vihkioikeudesta. Itse piispa Huovinen on sanonut, että asiaa joudutaan selvittämään. Tämä saattaisi olla tervetullut muutos kirkon tehtäviin; se voisi paremmin keskittyä kirkkotoimintaan ja jättää juridiikan valtiolle.