Juuri tällä hetkellä suomalaisia puhututtaa maahanmuutto, ja etenkin siihen liittyvät ongelmat. Keskustelu on herännyt ehkä hieman myöhemmin mitä muualla Euroopassa, joskin maahanmuuttomäärät ovat olleet Suomessa pienempiä kuin esimerkiksi Ruotsissa. Jopa päävasemmistopuolueen puheenjohtaja on todennut, että maahanmuuttajien pitää elää ”maassa maan tavalla”. Sanontaa ”maassa maan tavalla” on totuttu kuulemaan vain rohkean maahanmuuttokriittisten suusta.

Olen itse ollut maahanmuuttaja – tai maastamuuttaja riippuen näkökulmasta. Olin töissä Irlannissa yhdeksän kuukautta. Lentoni saapui Dubliniin maanantaina ja heti seuraavana päivänä oli ensimmäinen työpäivä. Rahtasin työpaikalle kaiken Irlannissa olevan omaisuuteni, mitä näin jälkeenpäin en pidä kovin fiksuna vetona. Monelta hermojen ja hampaiden kiristelyltä olisin välttynyt, jos olisin ennakoinut paremmin tulevaa. Lähtöni Irlannista oli vastaavanlainen; viimeinen työpäiväni oli tiistai ja jo keskiviikkona lensin kaiken omaisuuteni kanssa Suomeen.

Uskallan väittää olleeni ihanteellinen maahanmuuttaja Irlannin kannalta. Minut oli koulutettu suomalaisten veronmaksajain varoilla ja osasin auttavasti englantia. Tosin joku vitsiniekka voisi sanoa, että Irlannissa ei puhuta englantia. Kävin töissä koko oleskeluni ajan ja maksoin veroni Irlantiin. Tein vieläpä sellaista työtä, jota paikalliset eivät voineet tehdä, siellä irlantilaiset eivät erityisemmin osaa suomea. Irlantilainen hammaslääkäri, joka peri ennaltaehkäisevästä hammashoidosta 80 euroa, tiesi yhden olutmerkin Suomesta. Tuo merkki taisi olla Lapin Kulta.

Ennen muuttoani Irlantiin suomalainen Irlannin kävijä neuvoi, että jos asun samassa asunnossa muiden suomalaisten kanssa, on elo käytännössä samanlaista kuin suomessa:; puhekieli on suomi ja kontaktit paikalliseen väestöön jäävät kasvojen näkemisen tasolle. Minä halusin saada kaiken irti Irlannista ja vuokraemäntäni olikin syntyperäinen irlantilainen. Vuokraemännällä oli myös toinen vuokralainen, italialainen nuorehko mies. Asuimme kaikki kolme saman katon alla, jokaisella oma huone. Pyrin luomaan kontakteja muutoinkin paikallisväestöön ja onnistuin. Näytti kumminkin siltä, että kaveruussuhteiden luominen vieraassa maassa on helpompaa toisten maahanmuuttajien kanssa.

Minun motiivini muuttaa Irlantiin oli työ ja yleinen ulkomaan kokemuksen saaminen. Monilla motiivi maahanmuuttoon on työn lisäksi opiskelu. Jotkut tulevat sotaa turvaan ja toiset tulevat vainoa turvaan. Kaikki nämä ovat perusteltuja syitä maahanmuuttoon.