Tämän viikon ehdottomasti tärkein ympäristöuutinen tulee Saksasta. Siellä nimittäin rakennetaan lisää hiilivoimaa. Kuten ilmastopolitiikan erityisasiantuntija Eija-Riitta Korhola on todennut, Fukushiman ydinonnettomuuden uhrit löytyvät Euroopasta. Hiilivoiman pienhiukkaset kun tappavat tasaiseen tahtiin.

Vihreä poliitikko tietysti ajattelee tässä vaiheessa, että hiilivoimaa pitäisi rankaista enemmän veron taikka muun vastaavan instrumentin avulla. Kokonaan sitä ei oikein voi kieltää, koska ihmiset tarvitsevat sähköä myös silloin, kun ei tuule. Samalla kumminkin tällainen energiayhtiöiden kuristaminen leikkaa hyvinvointia kohonneena energiakustannuksena.

Haluaisin tietää, miten vihreät priorisoivat oman politiikkansa lopputuloksen. Etenkin kuntien menoista leijonan osa menee SoTeen ja koulutuspalveluihin. Näin mä nään siihen kolme skenaariota:

- sairaalahenkilökuntaa irtisanotaan
- sivistystoimen alalta henkilökuntaa irtisanotaan
- julkisen sektorin työntekijöiden palkkoja leikataan

Ai että greentech tarjoaa uusia vientimahdollisuuksia, uutta bisnestä? Helvetin hienoa. Mä haluaisin nähdä sen päivän, kun valtion subventioilla on saatu yhtään mitään järkevää bisnestä aikaan.

Mä uskon, että vielä tulee joku selkeä greentech-innovaatio, jolla tahkotaan rahaa. Sellainen, jota kukaan ei ole osannut odottaa ja jota valtio ei ole suoranaisesti tukenut mitenkään. Se voi olla joku huippuenergiatehokas tietokoneen prosessori, tai vaikkapa täysin uusi näyttötekniikka. Mutta ei taatusti mitään sellaista, mihin joku vihervasemmiston poliitikko on päättänyt verorahoja törsätä.

Eduskunta kävi lähetekeskustelun avioliittolain uudistusehdotuksesta viime keskiviikkona. Taktisesti keskustelu oli laitettu täysistuntopäivän loppuun, jolloin suuressa salissa istuikin vain ne kansanedustajat, jotka olivat todella kiinnostuneita aiheesta. Tuo taannoinen lähetekeskustelu on katsottavissa täällä (--> edelliset täysistunnot -> 27. keskiviikkona 21. maaliskuuta 2012). Keskustelu aiheesta alkaa ajassa 3:22:00.

Keskustelussa ei mielestäni tullut esille mitään uutta ja ihmeellistä. Harvalukuisten vastustajien suurin huoli tuntui olevan lapsen etu adoptiotilanteessa, ikään kuin homot saisivat jonkin ohituskaistan adoptiojonossa avioliittolain myötä. Samaan aikaan käytettiin tarmoa osoittaakseen, etteivät homoparit ole keskimäärin kovinkaan pysyviä olleet. Kumminkin adoptioprosessi kestää vuosia ja eihän lasta voi sellaiseen avioliittoon sijoittaa, joka on jo hajonnut adoptioprosessin aikana.

Ei voi kuin ihailla sitä viileyttä, jonka esimerkiksi Lasse Männistö ja Oras Tynkkynen omasivat ampuessaan yksi toisensa jälkeen vastustajien väitteitä alas. Erityisesti jäi mieleeni Tynkkysen ALV-esimerkki kaltevan pinnan teoriasta: jos ALVia nostetaan yhdellä yksiköllä, siitä ei seuraa, että sitä tullaan nostamaan toisella ja taas toisella siten, että lopulta ALV on 100 %. Myös kehäpäätelmiin sorruttiin: ensin oltiin päätetty, mitä mieltä jostain ollaan ja sen jälkeen etsitään perusteet kannalle.

Vastustajista parhaiten mieleeni jäi korkealle arvostamani kansanedustaja Halla-ahon argumentit. Hän lähtee siitä, että avioliittokysymykset ovat aina irrationaalisia ja että ei ole erityisiä perusteita vetää ratkaisevaa rajaa siihen, mihin se nyt halutaan vetää. Hänen mukaansa uuden avioliittolain kannattajien argumenteilla voisi perustella myös moniavioisuutta. Kumminkin uudessakin avioliittolaissa tehtäisi se arvovalinta, ettei moniavioisuutta hyväksytä. Näin tulee todistetuksi, että asia on aina arvokysymys ja näin on perusteltua olla asiasta mitä mieltä tahansa; jokainen on oikeassa.

Avioliittolakiehdotus meni nyt lakivaliokuntaan, jonka mappeihin se hautautunee - ainakin niin on sen puheenjohtaja Holmlund (kok.) antanut  ymmärtää. Näyttää siltä, että palamme asiaan sitten, kun alamme keräämään nimiä kansalaisaloitteen muodossa.

Taannoin nettiin tuli äänitekooste dosentti Tuula Juvosen vetämästä kiertokävelystä Tampereella. Kiertokävelyllä oli tarkoitus tutustua Tampereen homo- ja lesbohistoriaan. Harmikseni huomasin, että se oli pikemminkin kooste seksuaalisuuden harjoittamisesta Tampereella.

Valitettavan moni julkinen paikka tuli tunnetuksi siitä, että homoseksuaalit harjoittivat siellä seksuaalisuuttaan. Uimahallin pukukoppi, julkinen vessa… Miten kukaan voi kuvitella, että tuollaisena aikana, jolloin avoparit olivat vielä ”susiparia” ja seksi kuului vain avioliittoon, homoseksuaalit saisivat arvostusta tulemalla kansan tietoisuuteen imuttelemalla pusikossa?

Tuollaista toimintaa ei voi mitenkään ymmärtää. Se, että miehillä ei ollut tuolloin niin paljon mahdollisuuksia yksinasumiseen, ei ole peruste yhtään mihinkään. Mikäli ei löydy yksityistä tilaa, jossa harjoittaa lihanhimoja, pitää mennä paikkaan, minne muut eivät vahingossakaan eksy. Sellainen paikka ei ole julkinen vessa tai uimahalli.

Onneksi noista ajoista on tultu eteenpäin ja käsittääkseni tällainen julkinen haureus on vähenemään päin. Me homoseksuaalitkin voimme harjoittaa lihallisia himojamme siellä, missä niitä pitääkin: neljän seinän sisällä. Poikkeus vahvistaa säännön; taannoinen poikaystäväni joutui käpälöinnin kohteeksi julkisrahoitteisessa uimahallissa Tampereella.

Huomenna on presidentinvaali. Suomen tasavaltaan haetaan uutta ykkösmiestä, ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajaa. Puolustusvoimien ylipäällikköä. Arvojohtajaa. Itselleni on jäänyt epäselväksi, mitä tämä arvojohtajuus tarkoittaa. Tänään AamuTV:ssä arkkipiispa Mäkinen sanoi, ettei yksi ihminen voi olla yksin arvojohtaja, ja tottahan se on – meillä Suomessa, pohjoiskoreat on sitten erikseen. Itselleni arvojohtajuuteen riittää, että on itse arvokas.

Arkkipiispa ei varsinaisesti ole muiden piispojen yläpuolella, vaan on piispojen suhteen ”ensimmäinen”. Tällainen ”ensimmäinen” on myös presidentti. Siksi on tärkeää, että tehtävään valitaan sellainen, joka  tunnetaan mahdollisimman nuhteettomaksi ja laillisuuden puolustajaksi. Töhrimällä seiniä ja kahlitsemalla itsensä kaivinkoneeseen maine kasvaa Maanystävien teekutsuilla, mutta ei niillä ansioilla arvokkaaksi kansakunnan ykkösmieheksi tulla.

Suhtautuminen avioliittolakiin on noussut ihmisiä jakavaksi teemaksi Suomessa. Se tuntuu olevan elämän ja kuoleman kysymys. Muuri nousee oitis parisängyn väliin, jos sängyn toisella laidalla ollaan väärää mieltä avioliittolaista. Presidenttiehdokkaani, varatuomari Niinistö, kannattaa tasa-arvio lain edessä. Avioliittoinstituutio sisältää kumminkin niin paljon tunnelatausta, että Niinistö antaisi pölyn hieman laskeutua ja tyytyisikin ainakin tässä vaiheessa korjaamaan rekisteröity parisuhde –instituutioon liittyvät ongelmat, kuten nimi- ja adoptioasiat sekä tilasto- ja rekisteritietojen tunnisteet.

Itselleni avioliittoinstituutio on muutakin kuin kahden ihmisen tekemä sopimus, jolla on myös lainopillisia ulottuvuuksia. Kokoomuspuolueen yksi virallisista arvoista on mahdollisuuksien tasa-arvo. Vaikkei sitä yleensä tulkita minkäänlaiseksi kannanotoksi avioliittolaista, sopii se mielestäni ajatukseen siitä, että pitää antaa mahdollisuus niille, jotka mahdollisuuden haluavat. Tässä tapauksessa mahdollisuuden avioliittoon samaa sukupuolta olevan kanssa, sillä eihän se ole keneltäkään pois.

On vuoden 2011 viimeinen päivä ja aika tehdä lyhyt yhteenveto kuluneesta vuodesta. Samalla tämä on minun – ainakin tällä erää - viimeinen päiväni Kasaryn hallituksen puheenjohtajana. Tunnelmani ei ole mitenkään haikea, koska en ole poistumassa yhtään mihinkään ja olemme saamassa entistä paremman puheenjohtajan. Jatkan Kasaryn hallituksessa ja tarkempi roolini siinä määrittyy myöhemmin ensi vuoden puolella.

Vuosi alkoi valmistautumisella eduskuntavaaleihin. Loimme oman listamme erityisen ”homomyönteisistä” kokoomuslaisista ehdokkaista. Sen luominen ei ollut yksinkertainen tehtävä; ehdokkaita oli satoja ja jokaisella omat kiireensä. Saimme kumminkin hyvin kattavan listan ja siitä eduskuntaan pääsi laskujeni mukaan 8 henkilöä, joista puolet olivat uusia. Petri Sarvamaasta on tulossa MEP. Tuleminen listallemme ei maksanut mitään ehdokkaalle ja emme evänneet keneltäkään pääsyä listallemme. Tosiasia on, etteivät kaikki Kokoomuksen eduskuntaryhmän jäsenet kannata tasa-arvoista avioliittolakia, mutta he myös ymmärsivät olla tyrkyttämättä itseään listallemme.

Kesällä oli useampia Pride-tapahtumia. Helsingin Pride oli suurin ja mahtavin – myös meidän osallistumisemme osalta. Erityisen positiivinen fiilis jäi mieleeni, kun kulkuetta seuraavasta yleisöstä huudettiin spontaanisti ”Hyvä Lasse!”. Kansanedustaja Lasse Männistö käveli kokoomuslaisen osaston kärjessä. Jyväskylän Half Prideen osallistuttiin yhteistyössä paikallisten kokoomuslaisten kanssa, mitkä yllättivätkin minut innokkuudellaan. Tampereen Pridesta parhaimman terän vei Norjassa juuri tapahtunut tragedia.

Kasaryä ei perustettu minun aloitteestani, mutta kun minua kysyttiin mukaan tähän juttuun, en kauaa miettinyt asiaa. Lopulta minusta tulikin Kansallinen sateenkaariryhmä – Kasary ry:n ensimmäinen puheenjohtaja. Paljon asioita on keritty tekemään ja paljon on jäänyt tekemättä. En käy ruotimaan, mitä on jäänyt tekemättä ja missä olen epäonnistunut; katson mieluummin eteenpäin. Ensi vuosi pitääkin sisällään presidentin- ja kunnallisvaalit. Tavanomaisten Pride-tapahtumien lisäksi olen erityisen kiinnostunut tutustumaan Öppna Moderater –yhdistyksen toimintaan Ruotsissa. Mainittakoon, että em. yhdistyksestä oltiin oma-aloitteisesti yhteydessä Kasaryyn tänä vuonna.

Jotkut ovat huomanneet minun olevan konservatiivinen arvoiltani. Tosiasiallisesti olen hyvinkin liberaali, mutta koska ko. sana on saanut uuden merkityksen vuosien saatossa, pitäisi minua pikemminkin sanoa libertaariksi. En kumminkaan ole puhdas libertaarikaan – pidän esim. Alkon monopolia jossain määrin perusteltuna kansallisen edun nimissä – kutsun itseäni konservatiiviksi. Mielestäni on arvo- ja moraalikysymyksiä, jotka ovat ajattomia, eivät aikaan sidottuja. Siksi olen ylpeä konservatiivi. Miten eroan sitten vaikkapa KD-puoluetta edustavasta konservatiivista?

Istun myös ensi vuonna Hervannan ev.-lut. seurakunnan seurakuntaneuvostossa. Toisin kuin monia seurakuntaneuvoston demariedustajia, minut löytää usein myös kirkkosalin puolelta messusta. Uskon ytimestä puuttuu jotain oleellista, jos kirkosta yrittää tehdä kunnallisen sosiaalitoimiston jatketta. Kirkon usko ei voi perustua mihinkään muuhun kuin Raamattuun ja sen kautta esim. tunnustuskirjoihin. Jos siis Raamattu ei tunne samaa sukupuolta olevien parien siunaamista, ei sellainen välttämättä ole perusteltua tässäkään ajassa. Kumminkin maallisen lainsäädäntömme haluan sellaiseksi, että se mahdollistaa tasavertaisuuden lain edessä. Eroan siis kristillisdemokraateista tässä kysymyksessä siinä, etten halua viedä mahdollisuutta niiltä, jotka ymmärtävät avioliitolla jotain muuta kuin mitä Katekismuksesta voi lukea.

Jos kannattaa ns. sukupuolineutraalia avioliittoa, mielestäni on epäloogista vastustaa lukumääräneutraalia avioliittolakia. Tämä siksi, että lukumäärä ja sukupuolen laatu ovat tässä yhteydessä samanarvoisia suureita. En kumminkaan kannata lukumäärän suhteen neutraalia avioliittolakia; arvoni ja ajatukseni mukaisesti raja menee missä menee. Mikäli joku kokee rakastavansa useampaa eri henkilöä ja saavansa vastarakkautta näiltä kaikilta, ei siitä mielestäni lainsäädäntöä tarvita. Kuten arvostamani kansanedustaja Halla-aho on sanonut, ei laki ole koskaan arvoneutraalia – matemaattisloogiset koodinpätkät ovat sitten erikseen.

--

Suuri kiitos kaikille niille, jotka ovat tukeneet minua puheenjohtajana tai muuten Kasaryn toimintaa! Erityismaininnan ansaitsee Pasi Heiskanen, joka työtunteja laskematta loi Kasarylle näyttävän ulkoasun. Onnellista uutta vuotta!

PS. Nämä blogimerkintäni ovat saaneet välillä kärkevääkin palautetta. Kommenttien moderointi on osaltaan minun vastuullani ja voin vakuuttaa, että olen lukenut jokaisen kommentin, joka tänne on tullut. En ole kumminkaan halunnut avata Pandoran lipasta alkamalla kommentoimaan kommentteja.

Joku on kritisoinut, etten ole kirjoitellut juuri lainkaan ”homoaiheista”. Tämä johtuu siitä, että olen ns. yleispoliitikko (vs. ”yhden asian poliitikko”) ja vuoden 2011 olen toiminut myös Kokoomusnuorten liittohallituksessa. Suurin osa lukijoistani onkin punaista lihaa syöviä kokoomusnuoriheteroita, jotka ovat eksyneet blogiini Kokoomusnuorten nettisivuilla olevan linkin kautta. Jatkan myös ensi vuonna kirjoittelua yleispoliittisista aiheista.